Saran kirjoitukset

Ilmettä kotiin

Oon aina suosinut sisustuksessa valkoista, valkoista ja valkoista. Kaikki on jopa pitänyt maalata valkoiseksi, jos sitä ei ole sellaisenaan saatu ostettua. Kotimme on kokenut väriltään aikamoisen täyskäännöksen, ja nykysin täältä löytyykin paljon tummia sävyjä. Varsinkin näin loppuvuotta ja joulua kohti koti näyttää paljon tunnelmallisemmalta tummien sävyjen ympäröimänä.

Kotimme seinät ovat olleet pitkään aika tyhjinä, sillä en ole löytänyt mitään kotimme tyylisiä tauluja tänne. No, tilanne muuttui, kun pääsin seikkailemaan Desenion nettisivuille. Muutama päivä sen jälkeen sain kotiini ihanan taululähetyksen julisteineen ja kehyksineen.

Täältä pääsee tsekkailemaan kasviaiheisia postereita, joista tuli mun lempparit: https://desenio.fi/fi/artiklar/julisteet-ja-printit/kasvit/index.html

Saan ilokseni jakaa teille alekoodin ”sarasieppi”, jolla saatte -25% alennusta postereista Desenion nettisivuilta https://desenio.fi 5-7.12.

xo Sar

 

Kommentoi

SUKLAATALO

Mulla on ollut jo monta vuotta tapana tehdä piparkakkutalo. Tai oikeastaan koristella se. Itse piparkakkutalon tekemiseen mulla ei välttämättä riittäisi edes kärsivällisyys, joten oon suosiolla ostanut kaupasta valmiin talopaketin, sillä käytän mieluummin tunnit tehokkaasti itse talon koristeluun. Koristelulla tarkoitan siis ihan hillitöntä koristelua. Joka vuosi se on lähtenyt aivan lapasesta, mutta onhan se nyt kivaa.

Tänä vuonna halusin tehdä poikkeuksen ja kokeilla somesta tuttua suklaataloa. Nyt ongelmana on ainoastaan se, miten pystyn pitämään näppini erossa tuosta suklaataivaasta.

Suklaataloon tarvitset:

Kuusi levyä suklaata taloon + yhden varuilta, jos jokin menee pilalle, niin poikaystäväsi selviää hermoromahdukseltasi

Karkkia koristeluun

Tomusokeria

Sokerikuorrutteen

Aikaa ja kärsivällisyyttä

Seinät: Leikkaa veitsellä yksi rivi kummastakin levystä pois ja koristele haluamallasi tavalla ikkunat molempiin levyihin. Laita jääkaappiin hetkeksi, jotta sokerikuorrute kovettuu.

Katto: Koristele levyt haluamallasi tavalla ja laita nekin jääkaappiin hetkeksi.

Päädyt: Leikkaa veitsellä molempiin päätyihin viillot, jotta katon voi asettaa niiden päälle. Mä mokasin tässä kohtaa ja leikkasin päädyistä liian jyrkät. Eli välttäkää kuvan mukaista leikkausta. 😉

Sulata ”ylijäämä” suklaa mikrossa, jota et toivon mukaan ole popsinut jo suuhusi. Sulatettua suklaata käytät talon osien  yhteenrakentamiseen. Mä jouduin laittaa katon alle tuollaisen tukipilarin molemmin puolin, sillä jätin noi päädyt liian pitkiksi ja jyrkiksi, jolloin katto ei olisi pysynyt lainkaan paikoillaan. Onneksi mulla oli se seitsemäs levy, joten säästyttiin kirosanoilta ja talo saatiin pystyyn.

Nyt pitää vaan malttaa pysyä erossa tuosta.

Ihanaa joulunodotusta jengille ja kärsivällisyyttä rakennushommiin! 😉

xo Sar

Kommentoi

It´s all about the shoes

Kuten jo aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, rakastan kenkiä yli kaiken. En oikein edes tiedä, mistä tää mun kenkähulluus tulee. Ehkä oon katsonut liikaa Sinkkuelämää ja ottanut pienempänä aivan liikaa mallia Carriesta. Joka tapauksessa kaappini pursuavat niitä. Tällaisena kenkähulluna pääsin valitsemaan Vamokselta kolmet lempparit:

Kendall + Kylie, ylipolvensaappaat https://vamoskauppa.fi/79701007bl

Kerrankin saappaat, jotka eivät valahda alas. Suurin ongelma saappaissa tosiaan on se, ettei ne pysy paikallaan. Nää oli ihan täydelliset.

SoWhat, nilkkurit https://vamoskauppa.fi/945303554bo

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa..

SoWhat, saappaat https://vamoskauppa.fi/945303555gr

Ihanan erilaiset saappaat, joten nämä oli pakko saada mun kenkäkokoelmaan mukaan.

Koodilla SARA25 saatte -25% alennusta Vamoksen verkkokaupasta 3.12.2017 saakka. Siitä siis itselle tai kavereille joululahjoja kehiin! 😉

Yhteistyö: https://vamoskauppa.fi/

Kuvat: Mona Salminen

xo Sar

Kommentoi

10 x vainsarajutut

-Oon käsittämättömän huono muistamaan ulkomaalaisten biisien, artistien ja näyttelijöiden nimiä. Tuntuu, että mun aivoissa on tässä kohtaa joku lukitus, joka estää mua muistamasta noista mitään. Leffojen nimet aiheuttavat myös päänvaivaa, ja muutamia kertoja olen katsonut saman leffan useampaan kertaan, sillä puolivälissä vasta tajuan, että mähän olen katsonut tämän, kun itse nimi ei kerro mulle mitään. 

-Syntymäpäivät on ehkä parasta, mitä tiedän. Rakastan järjestää niitä ja mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät synttärit kokonaan viettämättä. Mulle on kerran järjestetty yllärisynttärit, enkä vieläkään tajua, miten siinä onnistuttiin, kun suunnittelin itselleni juhlia jo hyvissä ajoin ja ne oltiinkin osattu kääntää yllätykseksi mulle itselleni. 

-En voi sietää sipulia enkä tuoretomaattia. Ja kyllä, näitähän onkin sitten melkein joka toisessa ruoassa.

-Viikkoni ei ole mitään, ellei siihen kuulu ainakin yksi sushiannos. Jos pitäisi valita joku ruoka koko loppuelämäksi, niin sushit ja juustoburgerit kävisivät kovan taiston.

-Omistan todella paljon kenkiä. Ostaessani niitä tiedostan jo valmiiksi, etten välttämättä tule käyttämään näitä koskaan, mutta ne on silti pakko saada. Kun haluan jotain uutta asukokokonaisuuteeni, kävelen vaatekaapilleni ja ilahdutan itseäni kengillä, joiden olemassaoloa en muistanut.

-Oon taskuparkkeerauksen maailmanmestari – ainakin omasta mielestäni. Punavuoressa asuessani mun oli pakko opetella tämä ahdistava ja pelottava asia, jota pohjoisessa ei oikein tarvittu. Nykyään välillä jopa etsin mahdollisimman pienen välin, johon pääsen pirssilläni kurvaamaan.

-Vihaan Simpsoneita. En edes tiedä syytä siihen. Aina, kun ne tulee tv:stä joltain kanavalta mun on vaihdettava kanavaa. En ole antanut edes mahdollisuutta niille katsomalla yhtään jaksoa.

-Olen huono käyttämään kalenteria. Tarkistan aina sähköposteista ja tekstiviesteistä, milloin mun pitää olla missäkin työjutussa tai ylipäätään, mitä sinä päivänä täytyy tehdä.

-Oon fiiliksen mukaan matkaaja. En yleensä ota kohteista mitään tietoa etukäteen tai googleta edes paikkoja, missä kannattaa käydä. Mun mielestä ilman suunnitelmia on paras tapa matkustaa.

-Omistan kymmenittäin nahkahameita ja -takkeja, jokaisessa eri värissä. Tietoisesti löydän itseni vaatekaupoista näiden kimpusta,  vaikka kaappini pursuaa näitä.

Huippua viikonloppua jengi!

xo Sar

Kommentoi

Hei blogi

Musta on jo pitkään tuntunut siltä, etten oikein tiedä, mitä mä haluan täällä jakaa. Se on surullinen ja hassu tunne, sillä oon aina ollut sellainen tyyppi, että mieluummin höpöttelen ihan kunnolla kaikesta kuin olisin hiljaa. Sitä paitsi rakastan kirjoittamista.

Mulle itselleni sellaiset ihmiset ovat inspiroivimpia blogimaailmassa, jotka avaavat elämänsä täysin. Toki on paljon asioita, mitä on hyvä pitää vaan itsellään, mutta tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Blogi ei saa mielestäni olla pelkästään Photoshopissa hiottuja kuvia, vaan mä itse kaipaan sellaista aitoa kirjoittelua omista fiiliksistä elämään juuri sillä hetkellä – olit sä sitten herännyt darrassa pilkun jälkeiseen pizzaan sotkeentuneena tai shamppislasi kädessä Santorinin hotellin parvekkeelta, koska miksi ei, sulla on selvästi varaa olla siellä. Pääasia, että kirjoitat siitä hetkestä, mitä sulle oikeesti kuuluu.

Kuva: Liisa Valonen

En tiedä, mistä tää mun ”varovaisuus” yhtäkkiä kumpuaa. Ehkä tässä on lyhyen aikavälin sisään saanut lukea juttuja jos toisenlaisia. Toki on haastatteluja, mitä mä myös itse olen antanut, mutta myös paljon sellaista, mitä nostetaan suoraan sosiaalisesta mediasta tai nämä juorulehtien omat tarinat, jotka ovatkin sitten ihan omassa luokassaan. Kun mä sanon blogissani, että mulla on huono olla, se nostetaan viihdeosastolle, jossa kommenttikenttä täyttyy ”Miksi tuokin tunkee itsensä kerta toisensa jälkeen julkisuuteen?” -kysymyksillä. Kun mä sanon, että mulla menee kivasti, löydän Instagramista kommentin, että mä vaan esitän, sillä näytän ihan itkeneeltä. Tai sitten näitä puidaan vaan yhteisesti Jodelissa.

Kyllä, mä luen välillä itsekin Jodelia. En edes muista, kuinka monta kertaa oon kiroillen poistanut sen sovelluksen ja seuraavana päivänä kaikessa hiljaisuudessa painellut takaisin itseni App Storeen ja ladannut sen uudelleen vielä ”viimeisen” kerran. Kertaakaan en tosin ole sieltä vielä poistunut hyvillä mielin, mutta onhan se nyt jollain sairaalla tavalla aivan liian koukuttava sovellus. Toki toivon, että kaikkea kirjoittelua ei otettaisi siellä tosissaan. Pitää muistaa, että välillä jotkut ihmiset voivat tehdä siellä valheellisia viestiketjun avauksia vain sen takia, että niitä ihmeteltäisiin ja niitä kommentoitaisiin mahdollisimman paljon. Usein myös ihmettelen, mistä sellainen valtava viha kumpuaa monia julkisuudenhenkilöitä kohtaan. Kaikesta halutaan aina löytää jotain pahaa, mutta ehkä se ei olisi enää Jodel, jos se olisi paikkana positiivisempi. 😀 Ainakin tuo sovellus tekee toimittajien työstä helpompaa, jos siitä muuta hyötyä ei ole. Nykyajan ihmeellinen maailma.

Joka tapauksessa, mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Haluaisin päästä tästä erikoisesta tunteesta eroon ja jatkossakin höpötellä niin, miten musta itsestäni tuntuu. Löydätte mut tästä edespäin useammin täältä. Jos teillä on jotain postaustoiveita, niin olisin ehdottoman valmis vastaanottamaan ideoitanne, jos/kun ne ovat sellaisia, mitkä ovat toteutettavissa. Tykkään niistä juustoburgereista vähän liikaa, niin älkää toivoko mitään ruokapostauksia – niille mulla ei oo mitään annettavaa. Ehkä lahjakortteja Hesburgeriin.

Kuullaan pian.

xo Sara

Kommentoi

Stadin kattojen yllä

Pari viikkoa sitten mulla tuli tilaisuus tutustua Radisson Blu Seasiden juuri valmistuneeseen Suiteen. Sviitti pitää sisällään kaksi upeaa merelle avautuvaa kattoterassia ja 70 neliön hulppeat sisätilat. Suitesta löytyi erilliset makuu- ja olohuoneet sekä Rooftop Spa -kylpytilat. Tää sviitti nosti todella luksuksen uudelle tasolle.

Olin ollut kuukauden ajan kuvaamassa Sisiliassa uutta Paratiisihotellin kautta, joten matkan jälkeinen irtiotto ystävien kanssa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Meillä on muutenkin mimmien kans tapana aina välillä panostaa kunnolla yhteisiin illanistujaisiin, joten tää Suite tuli kuin tilauksesta. Nykyään ne illanvietot ovat niin vähäisiä sillä porukalla, jos vertaa parin vuoden takaiseen meininkiin, jolloin rymyttiin melkein jokainen viikonloppu milloin missäkin(:D). Ja hyvä niin. Illat tuntuu niin paljon spessummilta, kun käy harvoin, ja silloin on ihanaa panostaa niihin.

Huoneeseen on tietysti mahdollista tilata myös tarjoilut keittiö- ja baarimestareiden loihtimina.

Huomasin jossain vaiheessa kelloa katsoessani, että olin viettänyt koko illan rooftopin poreammeessa skumppalasi kädessä. Voispa semmosen painaa tohon sisäpihallekin. En tiedä naapureista, mutta ainakin Sieppi ois tyytyväinen. ;D

Mulla on myöskin kolme lempiasiaa mun elämässä. Ne on synttärit, juustoburgeri ja hotellin aamiaiset. (Ja tietysti mun mies, mutta sehän kuuluu automaattisesti jokaiseen pakettiin mukaan, sillä nää hetket on ehdottomasti jaettava hänen kanssaan. Myöskin se juustoburgeri Hesburgerin autokaistalla – parasta.) Eli kaiken kaikkiaan, mä olin elementissäni myös seuraavana aamuna!

Toteutettu yhteistyössä https://www.radissonblu.com/fi/seasidehotelli-helsinki

Tuntui siltä, kun olisi käynyt viikonloppumatkan jossain ulkomailla. Jotkut voi pitää tyhmänä ajatuksena mennä hotelliin omassa kotikaupungissa, mutta mun mielestä se on paras ajatus ikinä. Ilman lenttokenttäsäätöä voi tuntea olevansa jossain muualla kuin siellä kotipesässä. Se on välillä luksusta, vaikka koti ihana paikka onkin.<3

Ihanaa viikonloppua jengi! Toivottavasti teillä on mukavia suunnitelmia, sillä vähiin käy ennen kuin loppuu nää kesä(sade)viikonloput. Mulla ois huomenna suunnitelmissa Weekend Festival ja sunnuntaina ehkä se kuuluisa juustoburgeri.

xo Sar

Kommentoi

Se paras paikka

Pienempänä kiersin kirpputorit kaukaa, sillä mielestäni sieltä sai vaan pääkivun. Tämä hassu ajatus on kulkenut mukanani tähän ikään saakka, ja mun kirpputorikäynnit voi laskea yhden käden sormilla. Jotenkin ne kaikki erilaiset hajut ja tuoksut sekoittuvat sellaiseksi sekametelisopaksi, jota on vaikea sisäistää.

En tiedä, mitä mulle on tapahtunut, mutta tämä kaikkea glitteriä ja timantteja rakastava sisustaja on tehnyt täyskäännöksen ja alkanut rakastaa kaikkea vanhaa. Vanhat huonekalut, kuluneet pinnat ja mummolasta löydetyt astiat ovat nykyisin aarteita mulle. Tämän myötä oon löytänyt ihan uuden kirpputorikävijän itsestäni ja voisin viettää tuntikausia haahuillen ja hypistellen erilaisia purnukoita siellä. Viikonloppuna vietettiinkin monta tuntia siskoni kanssa ympäri Helsinkiä kierrellen kirpputoreja. Mikä ihana tunnelma niissä on! Pääkipu ei tosin ole laantunut, mutta ehkä se on vaan kuviteltua. 😉

Kotimme on myös muuttunut tämän villityksen mukana. Tekokukat ovat vaihtuneet oikeisiin kasveihin ja ne ovat myös jollain tsägällä pysyneet hengissäkin(avopuolisoni tosin kastelee ne vähäisetkin tekokukat mun ollessa ulkomailla, sillä niitä on vaikea erottaa, eikä hän halua kasvien kuolevan 😀 <3).

Välillä on tullut itsekin tartuttua maalisiveltimeen, mutta suurin apuni on ollut mun iskä, joka tarttuu mun hulluihinkin ideoihin mukaan, ja tekee mun lähettämistä kuvista konkreettista (vasaraskilssit kun jäi johonkin). Tämä sisustusprosessihan ei ole ikinä valmis, mutta niin kivaa tämä on, ettei se saakaan ikinä valmistua täysin.

Onko teillä antaa hyviä kirpputorivinkkejä? Mielellään sellaisia, missä on vanhoja esineitä ja huonekaluja. Vaatekaapeissa tornit ovat liian korkeat.

xo Sar

Kommentoi

Kun kaikki on julkista

Leikitäänpä sellaista ajatusleikkiä, että kuvittelet itsesi näihin tilanteisiin.

Sä teet muuttoa ja tietoisesti hoidat sen niin, ettei tuleva osoite välttämättä kantautuisi muiden korviin. Muutama päivä muuton jälkeen huomaat lehdestä, kuinka paparazzi on seurannut muuttoa alusta loppuun ja kulkenut sun auton perässä pitkin kaupunkia niin kauan, että hän varmasti löytää uuden osoitteesi. Hän julkaisee selkeät kuvat ja kertoo, mitä palveluita läheltä löytyy ja ottaa selvää kaikin keinoin, onko asunto vuokrattu vai ostettu. Hän paljastaa lehdessä kaikille, missä sä asut.

Oot ulkomailla viikon verran ja takaisin palatessa sun parisuhde on lehden mukaan isoissa vaikeuksissa. Saat tsemppiviestejä tuntemattomilta ihmisiltä, että kyllä erosta aina selviää ja kaikki menee varmasti hyvin. Oletko sä missään vaiheessa puhunut itse erosta? Et, et ole maininnut sanallakaan.

Ei mitään. Kyllä se tästä. Parempi, ettet lue niitä juttuja, mitä ympärillä tällä hetkellä kirjoitetaan.

Julkaiset omassa Facebookissasi hermostuneena kommentin, sillä kyseinen asia meni ”vähän” liian tunteisiin. Pahoittelet tilannetta jälkeen päin, mutta suthan on leimattu jo kiusaajaksi, joten mitä väliä sillä pahoittelulla kuulemma enää on. Netissä jengi saa kyllä kirjoittaa mitä haluaa ja anonyymisti. Mutta silloin, kun sä kirjoitat mielipiteen oman nimen alla, sä oot kiusaaja ja varsinkin, kun oot Miss Suomi. Vuosihan oli 2011 ja nettikommentoijien mukaan olin vaan se ”varamissi”, joka ei edes voittanut, niin miksi mä yhtäkkiä olenkin se Miss Suomi, jona ette mua alunperinkään pitäneet.

Eipä mitään. Sä mokasit, etkä olisi saanut sanoa, mitä ajattelet(ainakaan noin radikaalisti). Onneksi oot ulkomailla, ja pahin mylly laantuu ennen kuin oot edes takaisin Suomessa. Kannattaa sulkea some hetkeksi, niin ei tule enempää paha mieli.

Juhlit kavereidesi kanssa täysin asiallisesti syntymäpäiviäsi rakennuksessa, joka on vieläpä irrallisena itse kerrostalosta. Lähdet puolenyön aikaan baariin, ja ilta on oikein mukava. Sulla on vielä seuraavanakin päivänä hyvä fiilis ja sovit lounastapaamisen ystäväsi kanssa. Kävelet ulko-ovesta porttikongille, jossa on pinkki muistilappu sanoilla: ”Sieppo pois tästä talosta”. Okei. Onko tää naapuri vai joku random-ohikulkija, joka halusi vaan jättää mulle viestin? Mitä tää teksti konkreettisesti tarkoittaa? Pitääkö mun alkaa pelätä, että tää kyseinen ihminen jatkaa toimintaansa vielä pahemmalla stalkkauksella vai ottaa huumorilla, miten mä yleisesti tällaiset asiat otan? Laitan kuvan Fb:hen, koska joo, ihan hauska juttu. Juttu nostetaan mediaan ja kommentit täyttyvät siitä, kuinka oot kehdannut järjestää niin isot syntymäpäiväjuhlat kotonasi. Itsellesi lappu oli aika pelottava ”kokemus”, jonka seurauksena sälekaihtimet ovat pysyneet tiukasti kiinni, ovi on ollut turvalukossa ja jokaiseen käyntiin oven edessä olet jollain tapaa säpsähtänyt. Yrität miettiä, kuka lapun kirjoittaja on ja miksi hän on noin kirjoittanut, ja onko taustalla jotain isompaa vihaa.

Taas ollaan otsikoissa. Sen lisäksi, että se on muuttanut vasta uuteen taloon, se on ehtinyt jo erota ja suututtaa naapurit.

Kaiken tän lisäksi, hän on mokannut omat raha-asiansa. Toiminimeen liittyviä maksuja on mennyt ulosottoon, ja siitähän tietysti pitää tehdä klikkijuttu, koska miksi ei? Asia on kyllä hoidossa ja hän on läksynsä oppinut, mutta uutinen siitä tehdään joka tapauksessa. Asiassahan ei millään tavalla voitu tietenkään huomioida sitä, että hän on täysin kokemattomana joutunut yrityselämään mukaan, ja yrittää kaikin tavoin pysyä edes jotenkin mukana paperimyrskyjen keskellä. Vuosi vuodelta tulee opittua enemmän ja enemmän, ja joku päivä hän aikoo handlata vielä kaiken. Nyt kävi näin, ja seuraukset maksetaan.

Hänhän ei ole siis ihminen, joka välillä mokailee. Hän on Sara Sieppi. Täysin holtiton ihminen, joka elää pintaliitoelämää, matkustelee muiden rahoilla, yrittää pitää kulissia yllä, vaikka todellisuudessa sisällä kuohuu(=poimittu kommentti anonyymiltä).
Nyt täytyy oikeasti kysyä, missä on se yksityisyys? Mä oon ihminen. Mä muutan, mä mokailen, mä möläyttelen. On ihan hullua, millaiseen pyöritykseen median kanssa voi tahtomattaan välillä joutua.

Joo, mä olin itse se, joka haki Miss Suomi -kisaan, ja täytyy myöntää, ettei silloin käynyt hakemusta täyttäessä mielessä, että tämän jälkeen, mitä ikinä mä elämässä teenkään, on julkista.

Valehtelisin, jos väittäisin, että viime viikot eivät ole olleet rankkoja. Ei saisi välittää, mutta totta helvetissä mä välitän. Niiden otsikoiden takana on silti ihminen, ketä te siellä kommenteissanne haukutte.
En pidä kulissia somessani yllä, mutta emmä siellä halua jakaa paskojakaan fiiliksiä. Jaan niitä iloisia ja hienoja hetkiä, eikä se ole valehtelua.

Jos postaisin kuvan nyt Instagramiin, se olisi sellainen, missä mä itken. Sen takia someni on tänään tyhjä, lukuunottamatta tätä blogitekstiä.

Mieleni on myös tyhjä.
/Sara

Kommentoi

BALI

Kotiuduttiin Balin matkalta jo tammikuun puolessa välissä, mutta koneeni sanoi reissun aikana itsensä irti ja olenkin saanut ravata huoltopisteellä kerran jos toisenkin. No, tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän on todella palannut takaisin tähän elämään ja oon valmis raottamaan Instagram-kuvien takaista elämää Balilla.

Kun syksyllä varailin lentoja sinne, en oikein tarkalleen tiennyt, millaiseen paikkaan ollaan menossa. Se oli joku muu kuin Thaimaa ja tarpeeksi kaukana. Totesin hieman varautuneena poikaystävälleni, että siellä on sitten sadekausi meneillään ja hän vastasi tyylilleen uskollisesti, että siistii, voidaan kuunnella vaa sateen ropinaa huoneessa ja kattoo Netflixii. Sen jälkeen lopetin itsekin stressaamisen ja päätin lähteä samalla asenteella reissuun.

Ensimmäiset kymmenen yötä olin varannut meille majoituksen Seminyakista. ”Joo, se ei oo aitoo Balia, eikä siellä kannata olla montaa päivää”, oli useimpien keskustelupalstojen kommentti. Iso villa omalla poolilla ja ihanalla henkilökunnalla – me kyllä viihdyttiin. Oli tärkeätä muutenkin saada alkureissuun paikka, jossa pystyi kunnolla relaamaan ja hengähtämään, koska reppureissu ei missään vaiheessa ollut meidän tarkoituskaan. Balin hintataso on sen verran kiva, että noiden päivien aikana tehtiin myös läpi yön kestäviä reissuja esim. Ubudiin ja Uluwatuun. Edellisenä iltana tsekattiin paikkoja, mihin voitaisiin lähteä ja otettiin taksi seuraavana päivänä alle ja vietettiin ikimuistoisia päiviä ympäri Balia. Oon muutenkin huono suunnittelemaan ihan täysin koko reissua, vaan tykkään enemmän mennä fiilispohjalta, samoin kun toi mun matkaseuralainen, niin tää oli ihan täydellinen tapa nähdä Balia meidän silmin.

Joulupyhien jälkeen suunnattiin uuden vuoden viettoon Gili Menolle. Kyllä, siihen rauhallisimpaan saareen niistä kolmesta. Koko reissun ajan oli tottunut siihen, että hommat toimii, mutta saarella eläminen onkin sitten aika paljon erilaisempaa, mitä alkuun kuvittelee. Taksien sijaan körryytellään hevosilla, pyörällä tai muuten vaan tallustellaan ympäri saarta tietämättä tarkalleen, missä edes ollaan, sillä kaikkialla näytti samanlaiselta ja koko saari oli yksi iso labyrintti. Eksyminen tuolla saarella oli enemmän kuin tapa eikä niinkään poikkeus (tai ainakin meidän mielestä :D). Rannat ovat mielettömän upeita, mutta jos ei halua ylimääräistä säätöä matkalleen, en suosittele ainakaan Gili Menoa. Lungiudesta kertoo sekin, että paluubotskia Balille odoteltiin valehtelematta 7 tuntia, kun meille koko ajan sanottiin, että kyllä se pian tulee. Kun taivas repesi ja myrsky alkoi, olikin aika hypätä veneeseen, jossa kerkesin sen pahan olon siivittämänä päässä miettiä, että onpas ollut kuitenkin siistii, jos tässä nyt jotain käy. Näin jälkeen päin koko Gili-kokemus vaan naurattaa mua. Ananasjuomat, yölliset seikkailut ja Salmisen salmiakki jättivät silti lähtemättömän vaikutuksen muhun. Kun ei Gileille enää palata, niin noita silti vielä joskus toteutetaan.

Gili Meno

Gililtä suunnattiin takaisin Ubudiin, Bisma Eightiin. Oi sitä ihanuutta, kun pääsi hotellin sänkyyn ilman hyönteisverkkoa ja wifi oli taas toiminnassa, sekä viiniä oli mahdollista saada ovista ja ikkunoista! Sieppo oli onnellinen. Gilit oli kiva kokea, mutta paikka, missä asiat toimii, on kyllä parasta lomalla.

Bisma Eight, Ubud

Ubudista jatkettiin matkaa yhdeksi yöksi Kutalle ennen lentoa Singaporeen, jossa vietettiin loman neljä vikaa päivää. Kuta oli ehkä koko reissun mieleenpainuvin juttu, sillä siellä vietettiin poikaystäväni päivää ja missäs muuallakaan kuin vesipuistossa. Ajatuksenani oli viettää päivä aurinkotuolissa (enhän mä nyt uskalla mihinkään liukumäkeen ja ei siinä oo mitään kivaa) sillä välin, kun toinen juoksee laitteissa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Mua oli lopulta melkein vaikeampi saada pois tuolta. Se oli mun elämäni paras päivä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Waterbom Bali

Kotiin oli onneksi kiva palata, kun tiesi, että matkaseura pysyy samana kotonakin ja muistot säilyy tiukasti pääkopassa. Reissatkaa ihmiset, jos se vaan suinkin on mahdollista. <3

Ps. Miks mulla oli tuli kylmät väreet tätä postausta tehdessä. #herkkissieppo

xo Sar

 

 

Kommentoi

Pikkujoulumeikki

Mä ajattelin jakaa tänne aika helpon ja nopean pikkujoulumeikin. Moni teistä saattaa viikonloppuisin mietiskellä, mitä ihmettä sitä naamaan tukkisi. Punaiset huulet ja tarkka rajaus silmissä on aina loistava kombo varsinkin näin joulun aikaan. Tiedä sitten, miltä se punainen huulipuna näyttää kello 3.49 siellä grillijonossa.. No, annettakoon se anteeksi. Taitaa olla huomio enemmän niissä burgereissa entä huulissa. 😉

15301069_10209348609766866_337022371_n

Tässä on kaikki tuotteet, mitä mä itse oon tässä kyseisessä meikissä käyttänyt. Joo, aika valtava läjä, mutta voitte itse vapaasti soveltaa!

15320234_10209348628127325_972565672_n

Ensiksi levitän meikkivoiteen(Lancome) ja pohjustan luomet(Urban Decay eyeshadow primer). Sen jälkeen teen kevyen contouring-meikin voidemaisella Anastasian paletilla, jonka jälkeen puuteroin(MAC prep+prime transparent finishing powder). Lisään banaanin väristä luomiväriä kauttaaltaan koko luomelle ja koko luomivakoon laitan reippaasti vaaleanruskeaa sävyä suht isoilla vedoilla. Sen jälkeen lisään tummempaa ruskeaa ulkokulmaan sekä keskelle luomea banaanin väriseen kohtaan lisään vielä vaaleaa helmiäisväriä. Rajaukset teen Lorealin voidemaisella mustalla rajausvärillä(01pure black). Kulmiin käytän MACin deep dark brunette.

Tässä käyttämäni luomivärit:

15281920_10209348454362981_522361282_n

Käytän toisen rivin kolmatta ja neljättä väriä. (Urban Decay NAKED ultimate basics)

15240180_10209348454402982_1654447594_n

Tästä lisään vaaleaa helmiäistä. (NAKED3 Urban Decay)

15310363_10209348628287329_1046927616_n

Laitan NYXin paletista(highlight&contour pro palette) vaaleaa väriä kulmakarvojeni alle sekä silmieni sisäkulmiin. Teen vielä päälle puuterimaiset varjostukset Smashbox contour palette sekä lisään MACin poskipunaa, ja Anastasian glowkitistä(sun dipped) hohtoa poskipäihin ja nenän päähän. Ripsivärinä käytän Diego Dalla Palmaa(ciglione lash booster mascara 111 – PARAS!!)

Sen jälkeen rajaan huulet ja lisään huulipunan.(MAC)

Ripsienpidennykset: Blue Lagoon (Kamppi)

15151073_10209348739730115_1487554606_n

15310257_10209348739890119_1338242369_n

Sit vaan kirein mekko päälle, mitä löytyy ja ultimaattiset korot jalkaan, niin on firman herrat sekaisin!

Jouluyhteistyö: Jos joululahjabudjetti on jäänyt vajaaksi, nyt silmät auki! Casinohuoneella http://bit.ly/2fIqkxz ollaan jo joulutunnelmissa ja joulukalenterista paljastuu päivittäin uusia etuja ja tarjouksia. Luukut eivät suinkaan lopu jouluaattoon, vaan jännitystä on luvassa vuoden loppuun asti. Tänään Casinohuoneella jaetaan 100 euron lahjakortteja, joilla voi shoppailla yli sadassa liikkeessä. Uusille asiakkaille jaossa 400 ilmaiskierrosta sekä tallettamalla tänään kymmenen euroa osallistut lahjakorttien arvontaan. Joulukuussa luvassa lisää joulumieltä yhteistyön tiimoilta, siitä lisää myöhemmin. 😉

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

xo Sar

Kommentoi