Saran kirjoitukset

Levin Iglut

Viikonloppuna Oulussa ollessani masistelin siskolleni, kuinka olisi ihanaa saada tänne Helsinkiin myös lunta. Sitä ennen olin jokaisella(kolmella) aamulenkillä jetlageissa tainnut mainita poikaystävälleni, kuinka kaipaisin tänne harmauden keskellä edes vähän valkoista. No, nyt sitä sitten tuli.

Miksi tämä lumi ei tunnu täällä samalta kuin Lapissa? Täällä meikit valuu poskilla ja tukka näyttää kuivaamattomalta suihkun jälkeiseltä hamppukasalta, kun kiikutat ostoskasseja auto-kotiovi -väliä. Jos siis ensinnäkin olet edes päässyt autolla liikenteeseen, sillä mahdollistahan on, että autosi jää jumiin Kallion ylämäkiin ja kytkin huutaa sen verran, eikä vaaleanpunainen hätääntynyt naamasi näytä ohikulkeville silmäpareille siltä, että homma on hanskassa. Hiljaisesti yrität parkkeeraa auton siihen samaan paikkaan ylämäkeä, missä se olikin, ja kipität vaivaantuneen näköisenä metroasemalle. En siis myönnä, että minulle kävi eilen näin.

Joka tapauksessa: Lapissa lumi tuntuu ihanalta ja kauniilta. Näin lumen tullessa maahan halusin jakaa muutamia kuvia meidän joululomareissulta, jonka vietimme osakseen Lapissa. Poikaystäväni ei ole kiireellisten aikataulujen vuoksi oikein päässyt viettämään aikaa siellä, joten halusin näyttää hänelle niin paljon paikkoja kuin mahdollista(vaikka aikaa olikin vain neljä päivää). Yllättävän paljon ehdimme tekemään ja kilometrejä kertyi autonmittariin reippaasti yli tuhat.

Mulle ehdoton lempparipaikka Lapissa on Levi. Oon viettänyt siellä lapsuudessa todella paljon aikaa, ja se on paikka, minne on aina ihana palata. Olen pitkään haaveillut yöstä Iglussa, ja nyt jouluna hankin sellaisen lahjaksi poikaystävälleni, sillä minusta se on paras kokemus varsinkin noin lyhyessä ajassa saada mahdollisimman paljon irti Lapin tunnelmasta.

Kun pääsimme perille Igluille – oli jo pimeä. Kun aamulla heräsimme – oli pimeä. Tuohon vuodenaikaan valoa ei ole siis paljoa tarjolla, mutta tunnelmaa kyllä sitäkin enemmän. Aamupalan jälkeen valo näyttäytyi hiukan pariksi tunniksi, jolloin kaivoin kamerani esiin ja sain otettua muutamat muistot tältä matkalta. Kuvista ei tietenkään ikinä pääse kokemaan sitä fiilistä ja tunnelmaa, mikä siellä oikeasti on. Tämä paikka oli taianomainen. Kuinka ihanaa oli nukahtaa tähtitaivaan alle ja aamulla herätä lumisen metsän keskeltä. Ottaisin tämän kokemuksen vastaan ehdottomasti uudelleen milloin tahansa.

Näimmekö revontulia? Emme.

Harmittaako? Ei.

Paikka oli täydellinen ilman niitäkin. Bucket-lista sai arvoisensa ruksin – ehkä paras ruksi kaikista.

..psst. Nämä Iglut ovat todella suosittuja, joten suosittelen varaamaan majoituksen ajoissa.

xo Sar

Kommentoi

Sinustako meikkaaja?

Kun kysyn toivepostauksia, suurin osa niistä liittyy kauneudenhoitoon. On totta, että muiden vinkkejä on mukava lueskella ja niistä saa yleensä paljon uusia ideoita myös itselleen. Ajattelin jakaa teille mun nopean arkimeikin, jonka kesto on maksimissaan 13minuuttia. 😉

Meikkipohjaan käytän Lancome Teint Miracle -meikkivoidetta (paras tuote!!) sekä arkisin lisään joukkoon ACOn Bronze Cream, jolloin pohjasta tulee vieläkin kevyempi. Tää ei oo välttämätöntä, sillä tuo Lancomen meikkivoide on jo itsessään ihanan ohutta.

Puuterina käytän väritöntä MAC PREP+PRIME.

Valot ja korostukset saan aikaan Naked Skin Urban Decay, Weightless Complete Coverage Concelear (unohtui tuosta kuvasta meikkipussiin :D), mutta tämäkin mun yksi ehdoton lempparituote. Sitä laitan silmien alle, nenän päälle, kulmakarvojen keskelle otsaan sekä leukaan. Tämä on Urban Decayn pisteissä yleensä loppuunmyyty, mutta nyt olen jollain tuurilla saanut hankittua sitä ihan ekalla kerralla.

Varjostukset teen BECCA, Sunlit Bronzer, jonka väri on BRONZED BONDI.

Poskipunana käytän MACin tuotetta, jonka värikoodia ei ole enää näkyvissä, sillä tämä tuote on kestänyt ikuisuuden. Mutta kuvan avulla varmaan saatte about samanlaisen tuotteen hankittua. Hohtoa ja hehkua saan MAC Mineralize Skinfinish, Soft and Gentle, jota laitan siveltimellä keskelle nenää, nenän päähän, ylähuulen yläpuolelle sekä poskipäihin. Tätä käytän myös nopeassa arkimeikissä luomivärinä.

Ripsarina alaripsiin käytän  Diego Dalla Palma, Ciglione lash booster mascara 111 (parempaa ripsiväriä en tiedä!!).  Huulissa mulla on yleensä MAC-huulipuna, sävynä JUBILEE. Kulmakarvoihin käytän Anastasian Dipbrow, sävynä medium brown.

Ilman meikkiä. (Kuvassa silti ripsienpidennykset ja reilu puoli vuotta vanhat Microblading-kulmat.)

Aiemmin mainitsimilla tuotteilla tehty meikki.

Mä oon ollut pienestä pitäen kiinnostunut meikkaamisesta. Mun aikanani ei ollut Instagram-videoita tai Youtube-opastuksia, jolloin meikinteko piti opetella oikeastaan itse. Nykyään sosiaalinen media pursuaa kaikenlaisia meikkivideoita, jonka takia moni 14-vuotias on paljon parempi meikkaamaan entä 30-vuotias – kuulostaako tutulta? 😀

Mä kävin itse vuonna 2016 meikki- ja maskeerauskoulun nimeltä Maker. Valitsin itselleni sieltä iltaryhmän, joka tarkoitti koulua arki-iltaisin viidestä yhdeksään. Se oli mulle itselleni toimiva ratkaisu, sillä pystyin hoitamaan työt päivällä ja illat oli varattuna sitten koulunkäynnille. Itse osallistuin kauneuspuolen tutkintoon, jolloin koulun kesto on noin viisi kuukautta. Kauneuspuoleen voi vielä yhdistää teatteripuolen, jolloin osaamisalue olisi vieläkin laajempi.

Makerillä on tällä hetkellä haku käynnissä kevään koulutuksiin, joten jos vähänkään olet miettinyt meikkihommia, niin tartu ihmeessä tähän tilaisuuteen. Siellä on osaavat opettajat(tästä kertoo sekin, että Maker on voittanut viisi kertaa peräkkäin maskeerauksen Suomen mestaruuden) ja mukavan rennot tilat koulunkäynnille. Se oli itselleni paikka, johon oli aina mukava mennä. Päiväkoulutus alkaa 29.1 ja päättyy kesäkuun lopussa. Iltakoulutus alkaa 5.2 ja päättyy samaan aikaan päiväkoulutuksen kanssa. Tästä linkistä pääsette tutustumaan lisää: http://www.maker.fi/

Ai, tammikuun lopussa jo? Kyllä! Extempore-päätökset on niitä parhaimpia ja itse en ainakaan silloin aikoinaan katunut! 😉

xo Sar

 

 

 

Kommentoi

Pikkujouluherkkuja

Voiko joulua hehkuttaa tarpeeksi? Tämä on niin ihanaa aikaa. Jouluhan ei ole mitään ilman pikkujouluja, joten vietimme tyttöporukallamme sivistyneen glögi-illan kotonamme viime viikonloppuna. 😉 Laitoin illan aikana Instastooria jonkun verran tarjoiluista ja niiden perään kyseltiin paljon, joten tässä pieniä ideoita teillekin juhliin.

Helpot kinuskileivonnaiset

Torttutaikinan yksi levy jaetaan kolmeen osaan ja paistetaan uunissa. Palat leikataan kolmeen osaan ja leivonnaiset kootaan kahden palan kerroksilla. Väliin ja päälle laitetaan vaniljavaahtoa. Leivonnainen koristellaan vielä kinuskikastikkeella ja hasselpähkinärouheella. Todella helppoja ja aivan liian hyviä! 😉

Lohileivät (joululimppu, lohta, chili-tuorejuustoa ja tuoretta tilliä)

Juustolautasen voi koota mieleisillä juustoilla sekä laittaa lisäksi viinirypeleitä, satsumaa, taatelia, viikunaa, hilloja, päärynää ja suolakeksejä. Tämä taidettiin tuhota melkein kokonaan illan aikana!

Löysin Tokmannilta polkkakarkkikepit, jotka laitoin koristeeksi roseviinin sekaan. Ihanan jouluinen lisä esimerkiksi jouluaaton alkujuomiin!

Ihanaa jouluviikkoa kaikille!

xo Sar

Kommentoi

Ilmettä kotiin

Oon aina suosinut sisustuksessa valkoista, valkoista ja valkoista. Kaikki on jopa pitänyt maalata valkoiseksi, jos sitä ei ole sellaisenaan saatu ostettua. Kotimme on kokenut väriltään aikamoisen täyskäännöksen, ja nykysin täältä löytyykin paljon tummia sävyjä. Varsinkin näin loppuvuotta ja joulua kohti koti näyttää paljon tunnelmallisemmalta tummien sävyjen ympäröimänä.

Kotimme seinät ovat olleet pitkään aika tyhjinä, sillä en ole löytänyt mitään kotimme tyylisiä tauluja tänne. No, tilanne muuttui, kun pääsin seikkailemaan Desenion nettisivuille. Muutama päivä sen jälkeen sain kotiini ihanan taululähetyksen julisteineen ja kehyksineen.

Täältä pääsee tsekkailemaan kasviaiheisia postereita, joista tuli mun lempparit: https://desenio.fi/fi/artiklar/julisteet-ja-printit/kasvit/index.html

Saan ilokseni jakaa teille alekoodin ”sarasieppi”, jolla saatte -25% alennusta postereista Desenion nettisivuilta https://desenio.fi 5-7.12.

xo Sar

 

Kommentoi

SUKLAATALO

Mulla on ollut jo monta vuotta tapana tehdä piparkakkutalo. Tai oikeastaan koristella se. Itse piparkakkutalon tekemiseen mulla ei välttämättä riittäisi edes kärsivällisyys, joten oon suosiolla ostanut kaupasta valmiin talopaketin, sillä käytän mieluummin tunnit tehokkaasti itse talon koristeluun. Koristelulla tarkoitan siis ihan hillitöntä koristelua. Joka vuosi se on lähtenyt aivan lapasesta, mutta onhan se nyt kivaa.

Tänä vuonna halusin tehdä poikkeuksen ja kokeilla somesta tuttua suklaataloa. Nyt ongelmana on ainoastaan se, miten pystyn pitämään näppini erossa tuosta suklaataivaasta.

Suklaataloon tarvitset:

Kuusi levyä suklaata taloon + yhden varuilta, jos jokin menee pilalle, niin poikaystäväsi selviää hermoromahdukseltasi

Karkkia koristeluun

Tomusokeria

Sokerikuorrutteen

Aikaa ja kärsivällisyyttä

Seinät: Leikkaa veitsellä yksi rivi kummastakin levystä pois ja koristele haluamallasi tavalla ikkunat molempiin levyihin. Laita jääkaappiin hetkeksi, jotta sokerikuorrute kovettuu.

Katto: Koristele levyt haluamallasi tavalla ja laita nekin jääkaappiin hetkeksi.

Päädyt: Leikkaa veitsellä molempiin päätyihin viillot, jotta katon voi asettaa niiden päälle. Mä mokasin tässä kohtaa ja leikkasin päädyistä liian jyrkät. Eli välttäkää kuvan mukaista leikkausta. 😉

Sulata ”ylijäämä” suklaa mikrossa, jota et toivon mukaan ole popsinut jo suuhusi. Sulatettua suklaata käytät talon osien  yhteenrakentamiseen. Mä jouduin laittaa katon alle tuollaisen tukipilarin molemmin puolin, sillä jätin noi päädyt liian pitkiksi ja jyrkiksi, jolloin katto ei olisi pysynyt lainkaan paikoillaan. Onneksi mulla oli se seitsemäs levy, joten säästyttiin kirosanoilta ja talo saatiin pystyyn.

Nyt pitää vaan malttaa pysyä erossa tuosta.

Ihanaa joulunodotusta jengille ja kärsivällisyyttä rakennushommiin! 😉

xo Sar

Kommentoi

It´s all about the shoes

Kuten jo aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, rakastan kenkiä yli kaiken. En oikein edes tiedä, mistä tää mun kenkähulluus tulee. Ehkä oon katsonut liikaa Sinkkuelämää ja ottanut pienempänä aivan liikaa mallia Carriesta. Joka tapauksessa kaappini pursuavat niitä. Tällaisena kenkähulluna pääsin valitsemaan Vamokselta kolmet lempparit:

Kendall + Kylie, ylipolvensaappaat https://vamoskauppa.fi/79701007bl

Kerrankin saappaat, jotka eivät valahda alas. Suurin ongelma saappaissa tosiaan on se, ettei ne pysy paikallaan. Nää oli ihan täydelliset.

SoWhat, nilkkurit https://vamoskauppa.fi/945303554bo

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa..

SoWhat, saappaat https://vamoskauppa.fi/945303555gr

Ihanan erilaiset saappaat, joten nämä oli pakko saada mun kenkäkokoelmaan mukaan.

Koodilla SARA25 saatte -25% alennusta Vamoksen verkkokaupasta 3.12.2017 saakka. Siitä siis itselle tai kavereille joululahjoja kehiin! 😉

Yhteistyö: https://vamoskauppa.fi/

Kuvat: Mona Salminen

xo Sar

Kommentoi

10 x vainsarajutut

-Oon käsittämättömän huono muistamaan ulkomaalaisten biisien, artistien ja näyttelijöiden nimiä. Tuntuu, että mun aivoissa on tässä kohtaa joku lukitus, joka estää mua muistamasta noista mitään. Leffojen nimet aiheuttavat myös päänvaivaa, ja muutamia kertoja olen katsonut saman leffan useampaan kertaan, sillä puolivälissä vasta tajuan, että mähän olen katsonut tämän, kun itse nimi ei kerro mulle mitään. 

-Syntymäpäivät on ehkä parasta, mitä tiedän. Rakastan järjestää niitä ja mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jättävät synttärit kokonaan viettämättä. Mulle on kerran järjestetty yllärisynttärit, enkä vieläkään tajua, miten siinä onnistuttiin, kun suunnittelin itselleni juhlia jo hyvissä ajoin ja ne oltiinkin osattu kääntää yllätykseksi mulle itselleni. 

-En voi sietää sipulia enkä tuoretomaattia. Ja kyllä, näitähän onkin sitten melkein joka toisessa ruoassa.

-Viikkoni ei ole mitään, ellei siihen kuulu ainakin yksi sushiannos. Jos pitäisi valita joku ruoka koko loppuelämäksi, niin sushit ja juustoburgerit kävisivät kovan taiston.

-Omistan todella paljon kenkiä. Ostaessani niitä tiedostan jo valmiiksi, etten välttämättä tule käyttämään näitä koskaan, mutta ne on silti pakko saada. Kun haluan jotain uutta asukokokonaisuuteeni, kävelen vaatekaapilleni ja ilahdutan itseäni kengillä, joiden olemassaoloa en muistanut.

-Oon taskuparkkeerauksen maailmanmestari – ainakin omasta mielestäni. Punavuoressa asuessani mun oli pakko opetella tämä ahdistava ja pelottava asia, jota pohjoisessa ei oikein tarvittu. Nykyään välillä jopa etsin mahdollisimman pienen välin, johon pääsen pirssilläni kurvaamaan.

-Vihaan Simpsoneita. En edes tiedä syytä siihen. Aina, kun ne tulee tv:stä joltain kanavalta mun on vaihdettava kanavaa. En ole antanut edes mahdollisuutta niille katsomalla yhtään jaksoa.

-Olen huono käyttämään kalenteria. Tarkistan aina sähköposteista ja tekstiviesteistä, milloin mun pitää olla missäkin työjutussa tai ylipäätään, mitä sinä päivänä täytyy tehdä.

-Oon fiiliksen mukaan matkaaja. En yleensä ota kohteista mitään tietoa etukäteen tai googleta edes paikkoja, missä kannattaa käydä. Mun mielestä ilman suunnitelmia on paras tapa matkustaa.

-Omistan kymmenittäin nahkahameita ja -takkeja, jokaisessa eri värissä. Tietoisesti löydän itseni vaatekaupoista näiden kimpusta,  vaikka kaappini pursuaa näitä.

Huippua viikonloppua jengi!

xo Sar

Kommentoi

Hei blogi

Musta on jo pitkään tuntunut siltä, etten oikein tiedä, mitä mä haluan täällä jakaa. Se on surullinen ja hassu tunne, sillä oon aina ollut sellainen tyyppi, että mieluummin höpöttelen ihan kunnolla kaikesta kuin olisin hiljaa. Sitä paitsi rakastan kirjoittamista.

Mulle itselleni sellaiset ihmiset ovat inspiroivimpia blogimaailmassa, jotka avaavat elämänsä täysin. Toki on paljon asioita, mitä on hyvä pitää vaan itsellään, mutta tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Blogi ei saa mielestäni olla pelkästään Photoshopissa hiottuja kuvia, vaan mä itse kaipaan sellaista aitoa kirjoittelua omista fiiliksistä elämään juuri sillä hetkellä – olit sä sitten herännyt darrassa pilkun jälkeiseen pizzaan sotkeentuneena tai shamppislasi kädessä Santorinin hotellin parvekkeelta, koska miksi ei, sulla on selvästi varaa olla siellä. Pääasia, että kirjoitat siitä hetkestä, mitä sulle oikeesti kuuluu.

Kuva: Liisa Valonen

En tiedä, mistä tää mun ”varovaisuus” yhtäkkiä kumpuaa. Ehkä tässä on lyhyen aikavälin sisään saanut lukea juttuja jos toisenlaisia. Toki on haastatteluja, mitä mä myös itse olen antanut, mutta myös paljon sellaista, mitä nostetaan suoraan sosiaalisesta mediasta tai nämä juorulehtien omat tarinat, jotka ovatkin sitten ihan omassa luokassaan. Kun mä sanon blogissani, että mulla on huono olla, se nostetaan viihdeosastolle, jossa kommenttikenttä täyttyy ”Miksi tuokin tunkee itsensä kerta toisensa jälkeen julkisuuteen?” -kysymyksillä. Kun mä sanon, että mulla menee kivasti, löydän Instagramista kommentin, että mä vaan esitän, sillä näytän ihan itkeneeltä. Tai sitten näitä puidaan vaan yhteisesti Jodelissa.

Kyllä, mä luen välillä itsekin Jodelia. En edes muista, kuinka monta kertaa oon kiroillen poistanut sen sovelluksen ja seuraavana päivänä kaikessa hiljaisuudessa painellut takaisin itseni App Storeen ja ladannut sen uudelleen vielä ”viimeisen” kerran. Kertaakaan en tosin ole sieltä vielä poistunut hyvillä mielin, mutta onhan se nyt jollain sairaalla tavalla aivan liian koukuttava sovellus. Toki toivon, että kaikkea kirjoittelua ei otettaisi siellä tosissaan. Pitää muistaa, että välillä jotkut ihmiset voivat tehdä siellä valheellisia viestiketjun avauksia vain sen takia, että niitä ihmeteltäisiin ja niitä kommentoitaisiin mahdollisimman paljon. Usein myös ihmettelen, mistä sellainen valtava viha kumpuaa monia julkisuudenhenkilöitä kohtaan. Kaikesta halutaan aina löytää jotain pahaa, mutta ehkä se ei olisi enää Jodel, jos se olisi paikkana positiivisempi. 😀 Ainakin tuo sovellus tekee toimittajien työstä helpompaa, jos siitä muuta hyötyä ei ole. Nykyajan ihmeellinen maailma.

Joka tapauksessa, mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Haluaisin päästä tästä erikoisesta tunteesta eroon ja jatkossakin höpötellä niin, miten musta itsestäni tuntuu. Löydätte mut tästä edespäin useammin täältä. Jos teillä on jotain postaustoiveita, niin olisin ehdottoman valmis vastaanottamaan ideoitanne, jos/kun ne ovat sellaisia, mitkä ovat toteutettavissa. Tykkään niistä juustoburgereista vähän liikaa, niin älkää toivoko mitään ruokapostauksia – niille mulla ei oo mitään annettavaa. Ehkä lahjakortteja Hesburgeriin.

Kuullaan pian.

xo Sara

Kommentoi

Stadin kattojen yllä

Pari viikkoa sitten mulla tuli tilaisuus tutustua Radisson Blu Seasiden juuri valmistuneeseen Suiteen. Sviitti pitää sisällään kaksi upeaa merelle avautuvaa kattoterassia ja 70 neliön hulppeat sisätilat. Suitesta löytyi erilliset makuu- ja olohuoneet sekä Rooftop Spa -kylpytilat. Tää sviitti nosti todella luksuksen uudelle tasolle.

Olin ollut kuukauden ajan kuvaamassa Sisiliassa uutta Paratiisihotellin kautta, joten matkan jälkeinen irtiotto ystävien kanssa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Meillä on muutenkin mimmien kans tapana aina välillä panostaa kunnolla yhteisiin illanistujaisiin, joten tää Suite tuli kuin tilauksesta. Nykyään ne illanvietot ovat niin vähäisiä sillä porukalla, jos vertaa parin vuoden takaiseen meininkiin, jolloin rymyttiin melkein jokainen viikonloppu milloin missäkin(:D). Ja hyvä niin. Illat tuntuu niin paljon spessummilta, kun käy harvoin, ja silloin on ihanaa panostaa niihin.

Huoneeseen on tietysti mahdollista tilata myös tarjoilut keittiö- ja baarimestareiden loihtimina.

Huomasin jossain vaiheessa kelloa katsoessani, että olin viettänyt koko illan rooftopin poreammeessa skumppalasi kädessä. Voispa semmosen painaa tohon sisäpihallekin. En tiedä naapureista, mutta ainakin Sieppi ois tyytyväinen. ;D

Mulla on myöskin kolme lempiasiaa mun elämässä. Ne on synttärit, juustoburgeri ja hotellin aamiaiset. (Ja tietysti mun mies, mutta sehän kuuluu automaattisesti jokaiseen pakettiin mukaan, sillä nää hetket on ehdottomasti jaettava hänen kanssaan. Myöskin se juustoburgeri Hesburgerin autokaistalla – parasta.) Eli kaiken kaikkiaan, mä olin elementissäni myös seuraavana aamuna!

Toteutettu yhteistyössä https://www.radissonblu.com/fi/seasidehotelli-helsinki

Tuntui siltä, kun olisi käynyt viikonloppumatkan jossain ulkomailla. Jotkut voi pitää tyhmänä ajatuksena mennä hotelliin omassa kotikaupungissa, mutta mun mielestä se on paras ajatus ikinä. Ilman lenttokenttäsäätöä voi tuntea olevansa jossain muualla kuin siellä kotipesässä. Se on välillä luksusta, vaikka koti ihana paikka onkin.<3

Ihanaa viikonloppua jengi! Toivottavasti teillä on mukavia suunnitelmia, sillä vähiin käy ennen kuin loppuu nää kesä(sade)viikonloput. Mulla ois huomenna suunnitelmissa Weekend Festival ja sunnuntaina ehkä se kuuluisa juustoburgeri.

xo Sar

Kommentoi

Se paras paikka

Pienempänä kiersin kirpputorit kaukaa, sillä mielestäni sieltä sai vaan pääkivun. Tämä hassu ajatus on kulkenut mukanani tähän ikään saakka, ja mun kirpputorikäynnit voi laskea yhden käden sormilla. Jotenkin ne kaikki erilaiset hajut ja tuoksut sekoittuvat sellaiseksi sekametelisopaksi, jota on vaikea sisäistää.

En tiedä, mitä mulle on tapahtunut, mutta tämä kaikkea glitteriä ja timantteja rakastava sisustaja on tehnyt täyskäännöksen ja alkanut rakastaa kaikkea vanhaa. Vanhat huonekalut, kuluneet pinnat ja mummolasta löydetyt astiat ovat nykyisin aarteita mulle. Tämän myötä oon löytänyt ihan uuden kirpputorikävijän itsestäni ja voisin viettää tuntikausia haahuillen ja hypistellen erilaisia purnukoita siellä. Viikonloppuna vietettiinkin monta tuntia siskoni kanssa ympäri Helsinkiä kierrellen kirpputoreja. Mikä ihana tunnelma niissä on! Pääkipu ei tosin ole laantunut, mutta ehkä se on vaan kuviteltua. 😉

Kotimme on myös muuttunut tämän villityksen mukana. Tekokukat ovat vaihtuneet oikeisiin kasveihin ja ne ovat myös jollain tsägällä pysyneet hengissäkin(avopuolisoni tosin kastelee ne vähäisetkin tekokukat mun ollessa ulkomailla, sillä niitä on vaikea erottaa, eikä hän halua kasvien kuolevan 😀 <3).

Välillä on tullut itsekin tartuttua maalisiveltimeen, mutta suurin apuni on ollut mun iskä, joka tarttuu mun hulluihinkin ideoihin mukaan, ja tekee mun lähettämistä kuvista konkreettista (vasaraskilssit kun jäi johonkin). Tämä sisustusprosessihan ei ole ikinä valmis, mutta niin kivaa tämä on, ettei se saakaan ikinä valmistua täysin.

Onko teillä antaa hyviä kirpputorivinkkejä? Mielellään sellaisia, missä on vanhoja esineitä ja huonekaluja. Vaatekaapeissa tornit ovat liian korkeat.

xo Sar

Kommentoi