Sar x Sab Sara Sieppi x Sabina Särkkä

Tässä ollaan pyöritty niin sydänpäissään aiemmat viikot, että blogikin jäänyt pienelle jäähylle. Tosin osittainen syy saattaa olla myös se, että en ole vieläkään saanut alkukuukaudesta tilaamaani kameraa. Suosittelisin Verkkokaupan muuttamaan toimintamallia, niin kauppakin kävisi. Joten hyvällä pikselimäärällä otettuja duckface-kuvia tai belfieitä ei siis vieläkään ole luvassa. Belfiestä tulikin mieleen, että sain viime kesänä viestin iltapäivälehdiltä, voisinko ottaa sellaisen, jonka he sitten netissä julkaisisivat muiden belfieiden kanssa(MITÄ?!). Ne, jotka luulevat siis minun lähteneen jokaiseen höpötykseen mukaan, ei pidä paikkaansa. Jes. Sieppipisteet toivottavasti nousivat.

Varasimme mun ystäväni kanssa matkat Nykiin ja Barbadokselle. Vielä silloin reissuun oli valtavasti aikaa, mutta näin maanantaina heräsin taas todellisuuteen(kuten joka maanantai), ja totesin itselleni, että seitsemän päivän päästä olen lentokoneessa kärsimässä liian monen tunnin somehiljaisuudesta. Vähän rankkaa, mutta niin siistiä. Jos teistä joku on käynyt vinguttelee korttia Nykissä tai polttamassa ihon palmujen alla Barbadoksella, kaikki huonotkin vinkit otetaan avosylin vastaan.

Tämän ilman takia piti piristää itseä näillä viime kevään lomakuvilla, jotta sängystä pääsi ylös.

Paljon on tullut postaustoiveita meikki- ja hiushommista. Lähden kohta vihaisena avautumaan Verkkokaupan myyjälle ja kyselemään kamerani perään, niin eiköhän tällä viikolla noita postauksia putkahtele ulos. Moni oli myös toivonut ruokavaliopostausta, mutta jos yhtään aikaisempien viikkojen ruokapäiväkirjan mukaan elellään tulevaisuudessakin, se ei ole kenenkään silmille hyväksi, varsinkaan mun PT:n, Jucin. Mut täs nyt on ollu vähän kaikenlaista.

Tää oli tämmönen nopee moikkaus teille, jotka jaksatte pienen hiljaiselonkin jälkeen palata uudelleen ja uudelleen tsekkaamaan, onko tänne mitää järkevää tullut ulos. Tälläkään kertaa ei tosin mitään järkevää, mut välillä pitää päästä höpöttelee, vaikka ei mitään oikeeta asiaa ois.

Ja ainiin. Mä oon aika onnellinen tällä hetkellä. Oisin voinut tehdä jonkun onnellisuuspostauksen myös, mutta se ois ollut jo liian överilirkuttelua näin maanantaipäivään.

Puss. Ihanaa viikkoa kaikille.

xo Sar

Lempituotteeni ihon puhdistukseen ja kosteutukseen

Moni teistä ei välttämättä tiennyt, että olen ammatiltani kosmetologi – siitä innostus ja tieto liittyen kosmetiikkaan. Kosmetologin ammatti on kulkenut hyvin käsikädessä missi- ja mallityön kanssa, jossa kasvot ja iho toimivat työvälineinä. Minulta toivottiin kirjoitusta liittyen lempituotteisiini, joista monet kuuluvat Dermalogican tuotevalikoimaan. Olen tutustunut brändin tuotteisiin työskennellessäni Dermalogican ihoterapeuttina. Haluan aloittaa kertomalla kasvojen puhdistuksesta ja kosteutuksesta, jotka kuuluvat jokapäiväisiin aamu- ja iltarutiineihini.

Ehdoton lempituotteitteni ykkönen on Dermalogican Precleanse -puhdistusöljy, jota ilman iltapuhdistuksestani ei tulisi mitään. Puhdistusöljy liottaa epäpuhtaudet, vedenkestävät meikkituotteet, aurinkosuojat ja ilmansaasteet. Öljy on todella hellävarainen eikä ärsytä herkkiäkään silmiä – tekee ihosta pehmeän ja puhtaan. Aluksi tuotetta levitetään kuivin kämmenin kuiville kasvoille, hierotaan pelkällä öljyllä kasvot ja silmämeikki, jonka jälkeen emulgoidaan vielä veden kanssa ja huuhdellaan pois.

Seuraavaksi kerron toisesta lempituotteestani liittyen puhdistukseen. Käytän tätä toisena puhdistuksena Precleansen jälkeen iltaisin ja aamulla puhdistan kasvoni pelkästään tällä. Special Cleansing Gel on saippuaton ja vaahtoava puhdistusgeeli, joka poistaa lian ja meikin ihoa kuivattamatta taikka herkistämättä. Neutraali, helppokäyttöinen ja rauhoittava puhdistusgeeli sopii jokaiselle ihotyypille. Tämä tuote minulla on aina reissuilla mukana 🙂

Puhdistuksen jälkeen siirrytään ihon kosteutukseen. Kaapistani löytyy kaksi kosteusvoidetta, jotka ovat molemmat luottotuotteitani. Niistä ensimmäinen on Intensive Moisture Balance, jota käytän aamuin illoin – täydellinen kosteusvoide kuivaan ihoon taipuville ihotyypeille. Tuote sisältää mm. antioksidanttisia vitamiineja sekä uudistavia kasviperäisiä ravinteita, jotka tekevät ihosta pehmeän, kimmoisan ja kosteutetun. Voide imeytyy loistavasti ja käytän sitä jopa meikin alla. Talvi-ihon pelastus!

Toinen kosteusvoiteeni tuo iholle täydellisen tasaisen päivetyksen ja heleän lopputuloksen. Chanelin Soleil Identitén (sävy Bronze) on tuote, jota käytän kesät ja talvet. Tämä itseruskettava voide on kosteuttava ja lopputuloksesta tulee aina taattu luonnollinen Sun-kissed skin! 😉

Toivottavasti vinkeistäni olisi hyötyä. Vastailen mielelläni kysymyksiinne! 🙂

xo Sab

Tällä viikolla olen..

.. haahuillut Ikeassa etsien sopivaa kenkähyllyä liian monelle uudelle kenkäparilleni tuloksetta. Tosin löysin kaikkea muuta olennaista, kuten meikkihyllyn(?!).

.. vältellyt keittiötä erittäin onnistuneesti. Yhtäkään lounasta en ole tainnut kokata itse. Teatterin salaatti – miksi olet niin hyvää?

.. innostunut halloweenista liikaakin, ja pohtinut, miksi ihmeessä olen skipannut aiemmat halloweenit. Täähän on siistimpää kuin joulu! Kohta saan pukea päälleni lateksiasun ja valittaa, kuinka kuuma se on.

.. innostunut myymään vanhaa elektroniikkaa ja ostamaan uutta, joka tosin ei ole hyvä asia. Laitoin tilaukseen mm. kameran, jossa oli liian monta näppäintä, ja joka näytti vaikeammalta kuin lukion matikankirjat. Ei hyvää päivää.

.. herännyt syksyyn. Aikaisemmin oon kai ollut niin kiireinen, etten ole huomannut tuota upeaa maisemaa tai ripseni ovat olleet liian pitkät, joten näkökenttäni ei ole ollut kovinkaan valtaisa. Joka tapauksessa; ulkona on kaunista!

.. järjestänyt ensi viikolle omaa lomaa, jotta pääsen pitkästä aikaa pohjoiseen. Ehkä minut voi löytää myös Levikauden avajaisista Hullu Poro Areenalta. Ups.

.. säikähtänyt Snäpissä tulleita yksityiskuvia, joista en halua mainita sen enempää kuin että miksi, oi miksi?!

.. saanut hoidettua työasiat niin hyvin, että viikonlopun aikana mua odottaa kotitoimisto laskutuksen parissa. Neljä vuotta jo yrittäjänä, ja silti sama kaaos aina päällä.

.. fiilistellyt tulevaa joulukuun matkaa tekemällä kuitenkaan mitään sen eteen. Pitäisikö hotellit buukata tai kenties uusia vanha passi?

.. fiiliksissä perjantaista, kuten aina edellisilläkin viikoilla. Kyllä tää viikonloppu on ihmisen parasta aikaa.

Nyt äkkiä lompsikaa tonne syksyn sekaan ja sen jälkeen käykää hankkii joku överimagee halloweenasu sekä laittakaa viikonloppumoodi päälle! Let`s go!

Loistavaa viikonloppua kaikille.

xo Sar

Moikat täältä levättyjen päivien keskeltä. Lopetin tosiaan pari viikkoa sitten erään pidemmän prokkiksen, jota kuvailtiin aika tiiviisti kuusi viikkoa. Mun Snapchat täyttyi aikaisista aamuvideoista ja yöllisistä höpinöistä kuvauksien jälkeen. Sain jopa muutaman uteliaan yhtyedenoton koskien yöllisiä kuvauksiani, että oliko kyseessä aikuisleffat ja K18-materiaali, ei, ei sentään.

Pari viikkoa sen jälkeen on hujahtanut ohitseni väsymyksen ja nyt se loppui -semimasennuksen parissa. On ollut outoa, kun kotini ei olekaan enää muistuttanut maailman vaikeinta esterataa ja aamiaisen on ehtinyt syömään muualla kuin autossa liikennevalojen aikana.

Heinäkuusta asti on menty aika lujaa työrintamalla. Duuneja kertyi valtava määrä, josta toki olin erittäin onnellinen. Sitä vaan ajatteli, että kyllä mä nyt jaksan. Kun olin saanut pitkästä aikaa raivattua kalenteristani tilaa treeneille PTni kanssa, huomasin, etten mä ole entiseni. Koko treeni tuntui järkyttävältä kidutukselta. Onhan toki PTni tottunut siihen, etten mä ole mikään helppo tapaus ja löydän valitettavia asioita enemmän kuin sun kaveripiirin pahin valittaja. Treenin ajan pidättelin itkua, mutta matkalla kotiin en pystynyt siihen enää. Onko tää nyt merkki jostain yliväsymyksestä vai mitä tässä nyt tapahtuu, kun keskellä päivää aukeaa kyynelkanavat ja tuntuu siltä, että romahtaa? Oonhan mä nyt tottunut siihen, että aina ei treenit kulje, mutta tää olotila oli jotain sellaista, mitä en kuvitellut itselleni ikinä.

Mä olin vaan väsynyt. Väsymystä en saanut nukuttua pois, sillä unta oli mahdotonta saada ja aamuisin kello herätti vähän liiankin aikaisin. Koko ajan oli oltava jossain. Omaa vikaahan se oli, sillä mä olin se, joka sitä kalenteria rustaili. Illalla havahduin siihen, etten mä ollut aamiaisen jälkeen laittanut mitään ruokaa suuhuni. Asioita oli vaikea muistaa ja duuniin liittyviin käsikirjoituksiin piti keskittyä normaalia enemmän. Viikonloppuiltoinakaan en malttanut levätä, vaan kalenteri piti täyttää silloin jollain muulla oheistoiminnalla, kuten mimmiporukan värikynäilyhetkellä tai Showroomin discopallojen loisteessa jytän keskellä huutokuulumisten vaihdossa.

Mitä mä opin? Älä täytä kalenteria aamusta yöhön. Vaikka luulet olevasi nuori, et välttämättä jaksa. Treeneissä en ole käynyt viikkoihin, mutta ensi viikolla kuntosalille palaa yhtä kokemusta rikkaampi ja elinvoimaisempi Sieppi. Älkää leikkikö terveydellänne. Mä selvisin tästä onneksi pienellä itkulla, moni muu ei.

Energiaa loppuviikkoon!

xo Sar

Mitä parissa päivässä pääsinkään kokemaan: uusia seikkailuita hyvässä seurassa, paljon naurua, merta, aurinkoa, tuulta, hieman meripahoinvointia, kuvankauniita maisemia, viiniä, ruokaa ja rakkautta.

Viime perjantaiaamu alkoi kauniissa syyssäässä laukku täynnä talvivaatteita. Olin Lauttasaaressa aloittamassa ensimmäistä kunnon purjehdusmatkaani. Edessä oli Suomenlahden ylitys hyisessä, mutta aurinkoisessa säässä. Matkan kestoksi oli arvioitu 6 tuntia. Lähdin yhdessä kokeneen purjehtija poikaystäväni kanssa viemään purjevenettä Prangli nimisen saaren kautta talvisäilöön Tallinnaan.

Veneeseen astuessani tuleva merimatka jännitti ja mietin, että miten pääsen perille hymyssä suin ja oksentamatta 😀 Puin monet kerrokset vaatetta päälle, otin pahoinvointilääkkeen ja menin kannelle nautiskelemaan aamuauringosta ja aaltojen tarjoamasta keinutuksesta. Hiffasin, miksi ihmiset nauttii tästä niin paljon.

Matka Prangliin kesti sen arvioidut 6 tuntia. Ilman ”pystysuuntaisia” mutkia ei matkasta selvitty. Puolessa välissä vene loikki aallokossa aika reippaasti. Veneen sisällä fiilis oli kuin darrapäivänä Lintsillä. Pahoinvointi iski lääkkeistä huolimatta, joten otin helpottaakseni oloa makuuasennon kannella, välillä nukahdellen. Pääsin siitä onneksi eroon ja se tunne, kun saavuttiin perille oli upea! Näky oli todella kaunis.

Kiinnitimme veneen ja nautimme merihenkiset rommidrinkit rantautumisen kunniaksi. Dinneri valmistui veneen pienessä keittiössä, jonka jälkeen käytiin saunomassa tunnelmallisessa puusaunassa. Saunatilan isäntä kutsui 1800-luvulla rakennettua saunaa ”leposaunaksi”, olihan saunassa sohvakin. Päästiin rentoumumaan ihan todenteolla. Eikä onneksi ollut WIFIä saatavilla, joten nautinto illasta ilman häiriötekijöitä oli taattu. Viinin, korttipelien ja tähtitaivas fiilistelyn jälkeen nukuttiin loistavasti veneen keulamakkarissa.

Seuraava aamu valkeni pakkasyön jäljiltä kirkkaana. Nautimme aamupalaa veneen kannella auringonnousu taustalla. Täytyy sanoa, että näitä kokemuksia ja maisemia on vaikea sanoin kuvailla. Aamupäivä kului leppoisasti saarta ja sen hiekkarantoja kierrellen.

Kävelyretken jälkeen olikin jo aika irroittaa köydet, kääntää nokka kohti Tallinnaa ja jättää upea Prangli taakse. Venematka mantereelle taittui tyynessä ja aurinkoisessa säässä.

What a trip!

xo Sab

”Käsittelet näitä kuvia nyt vähän liikaa! Epäluonnollisen valkoiset hamput esim.!”

”Ruma.”

”Epäluonnollinen.”

”Laukesin 69 kertaa.”

”Monen sällin kaa oot pannut? Satojen varmaan.”

”Sulla tulee olee maailman paskin iho 10 vuoden sisällä.”

”Ainut kuva ikinä mis näytät hyvin säilyneeltä 16veeltä.”

”Tissihuijaus yyh.”

”En syty tolle huulipunalle.”

”Taasko toi duckface.”

Tässä oli osa niistä kommenteista, mitkä kehtaa julkaista. Mitäs sanoisitte, jos teidän Instgram-kuva täyttyisi tällaisista kommenteista? Kuva, jossa meikkisi näyttää mielestäsi hienoimmalta ever tai kuva tilanteesta, jonka koet itsellesi tärkeäksi, ja haluat jakaa sen muille, joka samalla jää muistoksi itsellesi. Harvoin Instagramiin päätyy sellainen kuva, joka on otettu ykkösellä purkkiin vai?

Nykyisin kaiken voi piilottaa filttereiden taakse (kuulemma). Oli sitten huono hiuspäivä, muutama hassu finni tai edellisillan aiheuttamat silmäpussit. Tässä alla kuvat meistä niillä valtavilla muokkauksilla ja filtterfeillä:

On inhottavaa lukea kommentteja, missä arvuutellaan, millaisia ulkonäkömuutoksia meille on tehty. Emme ole itse niitä vastaan, mutta emme voisi tällä hetkellä kuvitellakaan ottavamme minkäänlaisia pistoksia tai edes harkitsevamme lähtöä kirurgin veitsen alle.  Toisaalta saa niin valtavan määrän negatiivista palautetta ulkonäön suhteen, tulee mieleen, haluavatko nämä anonyymit yllyttää kaunesoperaatioihin? Kun taas jotain muutetaan, on sekin väärin. Sosiaalinen media, sä olet hullu paikka.

Vaikka olemme jo vuosia olleet julkisuuden riepottelemana, ilkeät kommentit satuttavat aina. Toki kuori on kovettunut vuosien saatossa, mutta kyynelkanavia on vaikea kovettaa. Teidän sekuntien kirjoittama kommentti saattaa jonain päivänä painaa meidän mieltä enemmän kuin arvaattekaan.

Teidän kommenttien vastaanottaja on aivan tavallinen ihminen, eikä tunteeton super-olento. Kaikki kommentit ovat silti ehdottomasti tervetulleita. Emme voi kaikkia miellyttää, eikä se ole tarkoituskaan. Omaamme myös molemmat hyvän huumorintajun, joten ihan jokaisesta kommentista emme menetä yöuniamme. 😉 Muistetaan olla ihania toisillemme!

Kuvat: www.heliroosmae.com

<3 Sar  x Sab

Sara:

1. En voi sietää kahvia tai energiajuomia, joten aikaiset aamut eivät siis todellakaan ole juttuni. Silti en ole elämäni aikana nukkunut kertaakaan pommiin, enkä myöskään harrasta torkkuherätyskellon käyttöä. Mun on pakko nousta aina saman tien ylös kellon soidessa.

2. Oon maailman huonoin saamaan ”asioita aikaiseksi”. Maksan laskut vasta silloin, kun oon saanut liian monta muistutuslaskua. Duunikeikkojen laskuttaminen on myös jotenkin äärettömän työläs projekti, joten nekin hommat venyy aina kuukausien päähän itse työkeikasta.

3. En osaa säilyttää kaapeissa herkkuja. Joko syön ne kaikki(!?) tai laitan roskiin, etten vahingossakaan söisi niitä kaikkia. Joudun vielä viemään kyseisen roskapussin ulos roskakatokseen, jotta herkut todellakin pysyvät siellä roskiksessa.

4. Huonoimmat tapani ovat laitticolan sekä vadelman makuisen Tripin ylenpalttinen lipittäminen, sekä kännykän näpyttäminen vähintään kymmenen minuutin välein.

5. ”Otetaan tänään sit ihan vaan nätisti viinii” -lause ei käy ikinä toteen. ”Mennää vaa dinnerille eikä yökerhoon” -lause on osoittautunut myöskin aika monta kertaa vääräksi.

6. Kuuntelen samaa soittolistaa päivittäin. En silti muista ikinä minkään ulkomaalaisen biisin esittäjää, saatika kappaleen nimeä, enkä missään tapauksessa biisin sanoja!

7. Laukustani täytyy löytyä aina purukumia ja hiuslakkaa. Ja jos on oikein kiire, eikä roskista lähellä, laukustani löytyy myös pureskeltuja purkkia. Uskomatonta.

8. En maksa ikinä kolikoilla, sillä en halua jumittaa koko kassajonoa vain sen takia, että löytäisin oikeat kolikot. Kassajono on yleensä täynnä vihaisia, nälkäisiä ja kiireisiä ihmisiä. Sen takia kotoani löytyy valtava laatikko täynnä senttejä ja euroja.

9. Kävellessäni pimeällä puhun aina leikisti puhelimeen, sillä se rauhoittaa oloani, ja harvoin jengi silloin pysäyttelee.

10. Mulla menee parkkipaikan etsimisessä yleensä aina vähintään 15 minuuttia, sillä taskuparkkeeraukset eivät ole vahvinta osaamisaluettani – parkkisakot sen sijaan ovat.

Sabina:

1. Burger lover.

2. Basically ”anytype of food” lover.

2. Multa löytyy kotoa paljon kenkiä, mitä en ole käyttänyt vielä kertaakaan.

3. Snoukkamimmi!

4. Rakastan nauramista ja huumoria; oli huumori sitten hyvää tai huonoa (nauraminen on terveellistä!).

5. Stressinsietokykyni ei ole paras mahdollinen. Kun mulla on kiire, se saattaa johtaa siihen, että…

6. … Olen tempperamenttinen, enkä osaa peitellä tunteitani.

7. Hiuksiani ei ole koskaan värjätty.

8. Ihannoin Doutzen Kroesia.

9. Ystäväni ihmettelevät edelleen, miten vähän käytän hiuslakkaa. Käytän sitä vaan pakon edessä, mm. kuvauksissa.

10. Oon erinomainen beach bum. Rakastan siis aurinkoa, lämpöä ja bikineitä.

<3: Sar X Sab

Kuvat: www.heliroosmae.com

”Miksi noi änkeää itsensä jokaiseen tosi-tv -formaattiin? Ulkonäkö muuttunut taas sen verran, että tota nenää ja huulia ei enää pelkästään meikillä tehdä noin erinäköiseksi. Mistä toi kaksikko tienaa rahansa? Miten niillä on varaa moniin merkkilaukkuihin? Nehän käy ulkomaillakin koko ajan. Onko niiden elämä pelkkää biletystä? Voisko tota filtteriä käyttää vielä vähän enemmän? Niitä ei oo näkynyt pitkään aikaan yhdessä, onkohan niillä jokin riita?”

Niimpä niin. Vastauksia näihin on vaikea saada, kun kohteen tuntee ainoastaan kuvan perusteella.

Moi,

Me ollaan Sara ja Sabina. Tietääksemme ihan tavallisia ihmisiä, vaikka välillä olo tuntuukin aika esineeltä, jota katsellaan arvostelevin katsein suurennuslasien läpi. Missejä juu ollaan, mutta emme koe olevamme niitä aivan perinteisiä, sillä olemme valinneet kumpikin tiemme sen mukaan, mitä haluamme tehdä, eikä sen mukaan, mikä ”missille” on soveliasta. Missi-sana lokeroi ihmisiä aivan liikaa. Sitä paitsi olemme jo aivan liian puumia sen etuliitteen tarkoitukseen, eikä meiltä kummaltakaan löydy edes sitä lätkäpoikaystävää. Sanokaa siis vain Sieppi ja Särkkä.

Sen lisäksi, että tykitämme päivittäin niitä ylifiltteröityjä kuvia Instagramiin, esiinnymme turhaakin turhemmissa tosi-tv -ohjelmissa, avaudumme hömppälehdille miesasioistamme euron kuvat silmissä, päätimme laittaa myös yhteisen blogin pystyyn. Seuraava kysymyksenne varmaankin on, eikö mikään esilläolo riitä?

Haluamme tämän blogin avulla antaa teidän lukijoiden kurkata pintaa syvemmälle, jotta näkisitte, kuinka tavalliset naiset täällä ruudun takana onkaan omine virheineen ja heikkouksineen, ilman filtteröintiä.

Kun kolme vuotta sitten tavattiin ensimmäistä kertaa missikisoissa, tuskin kummallakaan kävi mielessä, kuinka vauhdikas matka meillä on yhdessä edessä. Yllättävää varmaankin on se, että olemme toistemme vastakohdat.

On sunnuntaiaamuja, jolloin soitamme toisillemme ja pyydämme anteeksi edellisillan käyttäytymistä. On päiviä, jolloin sanomme toisillemme liiankin kärkkäästi asiat miettimättä välttämättä niiden sanojen seurauksia, ja toisen pahaa fiilistä. Valehtelisimme, jos väittäisimme, ettei miehet ole koskaan tulleet pilaamaan välejämme.

Mikään näistä ei silti ikinä ole rikkonut ystävyyttämme – päinvastoin, pelkästään vahvistanut.

Tämä blogi on alaston totuus vahvasta ystävyydestä, sekä ennen kaikkea tarina kahdesta mimmistä, jotka eivät suunnittele elämäänsä kuukautta pidemmälle.

Laittakaa vyöt kiinni, sillä kohta mennään. Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Sar X Sab

Kuvat: www.heliroosmae.com