Sar x Sab Sara Sieppi x Sabina Särkkä
Heippa, pitkästä aikaa!
Haluaisin ehdottomasti jakaa tarinan meidän syksyn purjehdusmatkasta ja kertoa hieman, mitä niiden kauniiden kuvien taustalla oikeasti tapahtui.
Kesän jatkamisesta Välimerellä oli jo haaveiltu ajoissa, mutta sen toteutus tuli nopeasti ja aika extempore. Kevään Kreikan purjehdusmatkan jälkeen oli selvä, että olisi pakko myös toteuttaa kesän päätös purjehtien jossain lämpimässä. Kun porukka oli viimein kasassa, oli aika päättää mihin lämpimään se suuntautuisi. Kroatia valintana tuntui täydelliseltä: kristallinkirkkaat vedet, hyvä ruoka, historiallisen kauniit kaupungit ja saaret, missä näki Kroatiaa astetta enemmän. Suurin osa meidän nelikosta ei ollut aikasemmin käynyt Kroatiassa saatikka sitten purjehtinut. Oli mahtavaa päästä tutustumaan uuteen maahan niin monipuolisesti ja löytää jokaiselle lomapäivälle uusi satama ja sen tuomat seikkailut.
Dubrovnikissa silmä lepäsi. Kävelin varmasti suu auki ja silmät pyöreinä koko päivän lumoutuneena historiallisesta kaupungista. Vietettiin siellä yksi päivä ja yö ihastellen, kävellen, ja hyvin syöden aina jätskibaareista kahviloiden kautta ravintoloihin ja idyllisiin drinkkibaareihin auringonlaskua seuraamaan. Löydettiin myös yksi salainen ja varmasti kielletty reitti muurien alle katselemaan vanhoja tunneleita, joita on ilmeisesti käytetty vankien kuljettamiseen tms. Tässä vain mielikuvitus oli rajana 😉 Hyvin nukutun yön jälkeen olikin aika aloittaa viikon verran kestävä purjehdusseikkailu.
Dubrovnik – Sipanska – Pomena – Lumbarda – Vela Luka – Hvar – Trogir
Pehmeet laukut kainaloissa, kylläkin pääasiassa miesten kantamina, saavuimme kauniiseen poukamaan, jossa oli jahtien ja purjeveneiden täyttämä iso satama. Seuraavaksi hoidettiin paperityöt, pakattiin vene omista tavaroistamme ja käytiin kaupassa hankkimassa viikon aamupala- ja lounastarpeet. Olimme valmiita lähtöön.
Purjeveneen lipuessa eteenpäin täydellisessä auringonpaisteessa käytiin läpi käytännön asiat veneilystä, ja veneessä asumisesta.
Päivät veneessä kuluivat niin leppoisasti, matkatessa saaresta saareen veneen rauhallisessa ja jopa tuuduttavassa keinunnassa. Aurinko paistoi joka päivä pilvettömältä taivaalta ja vesi oli kuin jostain sadusta. Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus tehdä teitä kateelliseksi, mutta nämä on vain faktoja, joista saimme nauttia viikon verran. Tämä loma oli ehdottomasti tervetullut ja tiesin, että tämän viikon avulla saan ladattua akkuja niin, että selviän läpi pimeän syksyn.
Suuntasimme joka päivä uuteen paikkaan. Ensimmäisestä illasta lähtien meille tuli tavaksi syödä merellinen illallinen paikallisessa ravintolassa ja sen jälkeen seikkailla kylän pimeillä kujilla. Välillä löysimme tiemme taskulampun valolla pelottavien kirkkojen hautausmaille. Meillä oli aivan loistava porukka kasassa ja ISOlla huumorilla höystettynä, joten joka illasta olisi varmasti oma tarinansa kerrottavana.
Max Seeck – Hammurabin enkelit
Hieman tuulesta riippuen nostimme vaihtelevasti purjeita. Purjeiden käsittelystä ja veneen turvallisesta kulusta olivat pääasiassa pojat vastuussa, kun tytöt joko otti aurinkoa, luki kirjaa, poseerasi kameran edessä, tai valmisti maukasta lounasta, mitä sitten nautittiin vene ankkurissa hulppeissa luonnonpoukamissa. Tottakai me tytötkin päästiin ruoriin ja trimmailemaan purjeita, koska olimmehan me purjehdusmatkalla. 😉
Omia lempparihetkiä oli monia, mutta mainittakoon yksi: Ensimmäisenä päivänä olimme ankkurissa kauniissa lahdessa. Teimme kumiveneellä pienen retken ja pojat löysivät oivallisen uimahyppypaikan. Kumivene sidottiin kiinni kallioseinämässä ammottavan luolan perälle, josta kiipesimme piikkiterävää seinämää pitkin ylös luolan suuaukon päälle. Sieltä hyppäsimme takaisin veteen, jokainen eri korkeudelta oman uskalluksensa mukaan. Jos nyt saisi valita paikan missä viettäisi sunnuntaita, niin tämä ei olisi yhtään huono valinta.
Tuli nähtyä upeita paikkoja, jaettua hauskoja tarinoita ja saatiin sitä kaivattua lomaa arjen askareista. Itse yritin välttää somen käyttöä ja oikeasti vain nauttia hetkistä. Tottakai piti postata parit lomakuvat, mitä Julia oli taitavasti vanginnut kameransa rullalle.
Kiitos mahtavalle reissuseuralle! Kuvista vastasi kuvankaunis Julia Toivola, purjeet nosti veneen oma voimamies Aleksi Vihonen ja veneen hottiskippari Ossi Kivimäki, joka myös suunnitteli ja toteutti matkan parhaalla mahdollisella tavalla.
Iso kiitos myös www.OnSail.fi, jonka kautta matka järjestyi vaivattomasti.
Tsemppiä syksyyn!
<3 Sab
